Jälleen on sama porukka lähdössä Keniaan: Tapsa, Hilve, Ansa, Eelis ja minä + Juha. Lisäksi seurueeseen liittyy haavahoitaja Kielo ja miehensä Matti sekä kirurgiaan erikoistuva lääkäri Jukka. Suunnitteluilta on pidetty ja sähköposteja vaihdettu ahkerasti. Olemme saaneet tietoja sairaalan ja lähipiirin nykytilasta. Haasteita riittää.
Leikkaussalirakennus on edelleen "keskeneräinen". Sen piti valmistua melkein vuosi sitten. Kuitenkin - jos leikkaussalin valaisimet nyt pysyvät katossa - tarkoituksenamme on laittaa saleja käyttökuntoon. Kirurgit pyrkivät leikkaamaan lapsia entiseen tahtiin (vanhassa salissa) ja me huolehdimme haavojen hoidosta yhdessä heidän kanssaan. Juha katsoo sisätautipotilaita ja varmaan taas kipsaa ja kipsaa ja kipsaa... :D
On myös mielenkiintoista nähdä kummilapsemme Evet (Yvet). Valitettavasti Nyaburin koululla oli talvella sattunut ikäviä: pienten tyttöjen ja isojen tyttöjen asuntolat oli tuhopoltettu. Ensin oli syytetty sähkövikaa, mutta sitten huomattiin, ettei siellä ole sähköjä lainkaan. Tänne koululle meillä on taas viemisiä - veljeni toi työpaikaltaan hienoja jalkapalloja ja pumppuja, kyniä ja lehtiöitä yms. Oikein odotan jo futismatseja!
Apteekissa on käyty ja malarialääkkeitä ja antibiootteja pakattu matkaan. Viimeksi sairastuin kotimatkalla korkeaan horkkakuumeeseen, mutta toivotaan että nyt säästyisimme taudeilta...ja käärmeenpuremilta...ja....ja...taas on kumpparit pakattu laukkuun.
Keniasta on kuulunut ikäviä uutisia viime päivinä. Toivotaan, että terroriteot olisivat tältä erää ohitse, Nairobissa käymme vain lentokentällä kolme kertaa. Toki aina hieman mietityttää maan ja matkustamisen erilaiset vaarat, mutta ihan luottavaisin mielin matkaan lähdetään, eikä tieten tahtoen vaaranpaikkoihin mennä.
Miehet lähtevät matkaan reilun viikon päästä ja me muut viikkoa myöhemmin. Olemme sopineet Ansan kanssa istuvamme vierekkäin koneessa, mitähän siitäkin tulee, kun Ansa yleensä koko ajan kiusaa minua.... <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti