perjantai 18. lokakuuta 2013

perjantai 18.10.13

Sorry, pieni keltahameinen kiusanhenki häiritsee kirjoittamistani...se on tosi söpö kiusanhenki ja miun hyvä kaveri täällä. Kun me kuljetaan pihalla kaikki lähikoulun lapset huutavat Ansa, Ansa...ja vilkuttavat. Pitkä vaalea poninhäntä herättää ihastusta.

Huomenna on jo lauantai ja me jatkamme matkaa kohti Sansibaria. Kirjoitan tähän vähän yhteenvetoa tästä viikosta ja sitten tilanteen mukaan myöhemmin, kun netti kohdalle ilmaantuu.

Eilen illalla miehet ynnäilivät leikkausten määrää ja kaikkiaan leikkauksia on ollut yli 40. Lisäksi paljon paljon poliklinikkakäyntejä, osastolla hoidettavia potilaita ja muualla kylillä hoidettuja. Kaikki ovat tehneet pitkää päivää, harvana päivänä miehet ovat ehtineet päivällä syömään, vaan vasta illalla myöhään ovat saapuneet illalliselle. Eilenkin Tapio ja Jukka-poika palasivat sairaalalta varmaan kahdeksan jälkeen. Monet Hilvenkin leikkaukset ovat kestäneet yli neljä tuntia kuumassa leikkaussalissa. Sen jälkeen on aika rättipoikki olo. Juha on katsonut paljon sisätautipotilaita ja avustanut leikkauksissa.

Kierron jälkeen Kielo on hoitanut haavoja ja opettanut paikallisia hoitajia haavojen hoidossa.  Siinä onkin ollut työmaata, kun on ollut paljon leikattuja potilaita. Jukka-poika on leikannut ja kipsannut  ja alkupäivinä mukana oli myös lastenlääkäri Riikka, joka asuu tällä hetkellä Nairobissa.

Matti on viihtynyt koko viikon uudessa leikkaussalissa. Välillä punonut päätään, kun asiat tehdään hieman eri asenteella kuin Suomessa. :D Toistoa, toistoa, toistoa... kuitenkin asia saattaa olla seuraavana päivänä niinkuin se on aina ollut. Mutta hyvin on Mattikin näyttänyt viihtyvän. Matti sanoikin, että porukat odottavat hänen tietävän kaikesta kaiken, olipa kyseessä putkityö, sähkötyö, rakennustyö tai mikä tahansa.


Ongelmana on, kun käyttöohjeita ei oikein ole tai ne ovat englannin kielellä tai vanhentuneita tai... Minä olen yrittänyt kääntää niitä englanniksi ja olemme liimailleet Ansan kanssa niitä erinäisiin paikkoihin. Suurella fontilla laadimme ohjeen, jossa pyysimme pitämään varastot hyvässä järjestyksessä - tähän paikallinen lääkäri totesi nauraen, että laput lähtevät heti, kun koneemme nouseen ilmaan :D

Ohjeistusta


Parina iltapäivänä olen ollut Ansan ja Eeliksen seurana ja olemme vieneet pieniä vaatteita synnyttäneiden osastoille, käyneet limpparilla tien takana olevassa kaupassa ja autelleet kaikenlaisissa tehtävissä, mitä meidän porukat on meiltä pyytäneet.

Tänään syntynyt poikavauva


Eilen pyysin Nyaburin koulun rehtorilta laskelmaa kummilapsemme Evetin ja Hilven ja Tapsan pojan Victorin ensi vuoden kuluista. Iltapäivällä sain listan, joka oli hellyttävä. Lukukausimaksujen lisäksi oli Evet kirjoittanut tarvitsevansa mm. hammasharjan, saippuaa, kahdet sukat, koulukirjoja ja kouluasun. Ei olleet isot toivomukset. Lasten kanssa pohdittiinkin, kuinka erilaisia ovat lasten toiveet täällä ja vaikkapa Suomessa. Hinta-arvio koko lukuvuoden lukukausimaksuista ja kaikista kuluista oli 70-100 euroa.

Sitten täällä on Kaisa! Jos jokin on epäselvää, niinkuin yleensä on, Kaisa auttaa. :D Hän on kartalla täällä työskentelevistä ihmisistä, paikoista ja tavoista. Hän piti leikkauskirjanpitoa ja oli mukana vähän kaikessa, mitä tehtiin. Hän viettää vuorotteluvapaataan täällä auttamistyössä, erikoisalueenaan fysioterapia. Hänelle voi uskoa erikoistehtäviä ja valvontaa esim. kummilastemme suhteen.

Ompelijalla olemme taas käyneet tuossa kadun toisella puolen. Olen teettänyt muutamia pieniä mekkoja ja yhden isomman itselleni. Ompelijana on luotto-ompelija Elisabeth Taylor eli Eunice. Tapion arvostuksesta kertoo esim. se, että ompelijan lapsenlapsi on nimeltään Tapio. Tapasinkin hänet pariin kertaan ompelijalla käydessämme. Ikää Tapiolla on vajaa vuosi.

Oikealla ompelija "Elisabet Taylor", vasemmalla hänen tyttärensä ja sylissa Tapio

Kielo suunnittelee mekkoa


Tänä iltana lopetamme työt klo 16, jonka jälkeen alkaa futismatsi Nyaburin koululaisia vastaan. Sen jälkeen miehet ovat järjestäneet koululle juhlan, jossa tarjotaan hyvää ruokaa lapsille ja syömme siellä itsekin. Nyaburin lapset ovat luvanneet esittää ohjelmaa ja mekin olemme harjoitelleet letkajenkkaa, johon lapset voisivat yhtyä. Lisäksi esitämme ehkä kuorolaulua, heh heh.
Viemme koululle pieniä lahjoja, annamme jalkapallon ja lentopallon ja puhallellaan ilmapalloja. Evetille on alusvaatteita ja Huojuva torni -peli, jota siellä voidaan pelata porukalla.

Jukka ja viereisen sisäoppilaitoksen poikia

Tiukkaa vääntöa ja selkeä tappio



Tämä sairaalan ympäristö alkaa olla jo aika tuttu. Tällä reissulla on omalta osaltaan ollut hieman rennompaa, koska Kielo ja Kaisa hoitavat pitkälti niitä asioita, joita viimeksi tehtiin Hilven kanssa.
Tänä aamuna keräsimme Ansan kanssa kukkia, joita prässättiin laminointikoneella. On tämä lapsillekin aikamoista pääomaa puuhata täällä erilaisessa ympäristössä erilaisten ihmisten kanssa ja välillä kommunikoida englanniksi.



Toivomme myös näyttävämme esimerkkiä vammaisten mukaan ottamisesta erilaisiin asioihin. Ja itse olemme taas oppineet paljon. Olemme nähneet puutetta ja elämistä niukkuudessa. Olemme toimineet ilman tietotekniikkaa ja koneita. Olemme nähneet paljon onnellisia kasvoja. Koko ideologia kiteytyy oikeastaan taas tänään: matsiin osallistuu lapsi, jonka Tapio on leikannut. Hän ei pystynyt kävelemään, mutta pinkoo nyt pallon perässä kasvot loistaen!

Kuvia reissultamme laitan kotiin päästyämme, mutta mahdollisuuksien mukaan kirjoitan tarinaa myös Sansibarilta, jos se on mahdollista. Olen saanut kotoa viestejä, joissa kerrotaan, että maassa on lunta :D. Me nautimme vielä helteestä täällä päiväntasaajan kupeessa!




.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti