Soijaa pukkaa...

Moro! Taas pääsee nettiin, pariin päivään ei päässytkään. Vettäkään ei ole tullut vuorokauteen ja soijaa tosiaan pukkaa. No kyllä ämpäreillä saatiin tänään vettä pesuja varten, eilen ei pesuille päästy. Myös sähköt pätkivät aika lailla.

Tien toisella puolella ostamassa välipalaa

Herkullista kalaa valmistuu

Päivähoitopaikka :D

Nyt on rauhoituttu elämään sairaalan alueelle. Tiistai oli leikkaussalin muuttopäivä ja avajaispäivä. Muutto oli tarina sinänsä, mutta tavararöykkiöt oli siirretty aamupäivän aikana. Kaikki varastot olivat yhtenä kaaoksena ja Ansan kanssa niitä olemme järjestelleet pari päivää. On tehty nimilappuja ja käyttöohjeita ja Matti on vietti kokonaisen päivän opettaen autoklaavin käyttöä. Ansa on ollut todella näppärä apulainen järjestelemässä tavaroita hyllyihin.

Ou nou...entisissä tiloissa suunnitellaan muuttoa

Tyhjentynyt leikkaussali

...ja entiset huoltotilat

Entinen välinehuollon sterilointipuoli

Laadin autoklaaville ohjeet seinälle koneen viereen.

Tuo edellä oleva teksti jäi jäljelle, kun tietokone eilen sammui, joten yritän muistella mitä olin kirjoittanut...

Joo, leikkaussali avattiin juhlallisesti nauha leikkaamalla. Nauha oli varmaan jonkin lahjapaketin keltainen nauha. Leikkausosaston johtaja piti rukoushetken ja laulettiin karjalaisten laulu. Juha sai kunnian suorittaa ensimmäisen leikkauksen Jukka-pojan kanssa, vaikka olimme sitä mieltä, että Tapion kuuluisi tehdä se.

Tapio leikkaa nauhan

Ensimmäinen leikkaus by Juha ja Jukka poika

Tapio leikkaa

Hilve leikkaa

Tiistai-iltana meillä oli jalkapallomatsi Nyaburin koululaisia vastaan. Tätä vammaisten lasten koulua olemme auttaneet kukin tavallamme. Matsi oli riemukas! Ei taas haitanneet proteesit, kampurajalat tai muut liikuntavammat - porukka voitti meidät selvin numeroin. Ja mikä katsomon kannustus! Mukana oli myös kummityttömme Evet, oli tosi mukava nähdä häntä jälleen ja huomata, että myös kädet oli parantuneet hyvin. Me naiset taisimme herättää hilpeyttä mainioilla pelitaidoillamme, heh heh. Kielo oli varustautunut lierihatulla ja aurinkolaseilla ja aina kun pallo tuli lähelle, rouva tempaisi lierihatun päästään ja ryntäsi pallon perään. Katsomo oli kuolla nauruun - ja niin mekin!

Evet

Evet ja koulukavereita

Matsin jälkeen nappasimme moottoripyörätaksit portin takaa ja huristelimme letkassa läheiseen kylään olusille ja limpparille. Tulomatkalla sovimme, että ajetaan hiljaa peräkkäin ryhmässä ja näin tehtiin. Ilta oli jo pimeä ja nuotiot syttyivät tienvarsien peltikotien ja myyntihökkeleiden pihoille ja kitkerä savu täytti tienoon...